Nyt sitten Lasse lähti tänä iltana, ja fiilikset on aika maassa. Junamatka takaisin lentokentältä muistutti taas, että asun suurkaupungissa. Ikkunasta kun loistivat sumun ja pimeyden keskeltä ghettomaiset lähiöt ja graffitein koristellut autiotalot. Voisi sanoa, että Pariisi on karun kivikon ympäröimä ruusu. Ilmakin on kylmennyt viime päivinä tosi paljon. Nyt ollaan jo lähellä nollaa, eikä ulkona vellova paksu ja kostea sumu helpota asiaa yhtää. Noh, onneksi huoneessa on sentään toimiva patteri...

Pari viimeistä päivää Lassen kanssa kului aika rennoissa merkeissä. Eilen käytiin katselemassa maisemia Printempsin katolta. Yritettiin myös mennä Bercyn puistoon, mutta tietenkin paikalle ehdittyämme hämärä oli jo laskeutunut ja puisto oli kiinni. Käveleskelimme kuintenkin sympaattisessa Bercy Villagessa sekä kävimme ihmettelemässä mammuttimaista kansalliskirjastoa. Loppuillasta käytiin vielä omituisessa rugby-ravintolassa Butte aux Caillesissa illallisella Johannan ja hänen Suomesta kyläilemään tulleen poikaystävänsä Kimmon kanssa.

Tänään vietettiin kunnon Pariisilainen sunnuntaiaamu. Käytiin ensiksi markkinoilla ja leipomossa ostamassa hieman aamupalaa (sekä rypäleitä 3kg=1e!), jonka jälkeen mentiin nauttimaan hankitut herkut ihanaan Parc Montsouris'iin. Ilma oli kuitenkin jo niin kylmä, että paikallaan ei pystynyt istumaan kamalan pitkään jäätymättä kuoliaaksi. (Hah, oon jo ihan jäässä, vaikka ei ole edes pakkasta... Mitähän mun joulun suomiressusta tulee...)

Huomenna koittaakin jo sitten tuskainen paluu arkeen kaiken ihanan jälkeen. Koulu alkaa tietenkin jo kahdeksalta ja kestää hamaan iltapäivään. Muutenkin ensi viikosta on tulossa aika tiukka: joka päivä aikaisin koululle ja pari esitelmääkin pitäisi pitää (ranskaksi!).