Pitäis kyllä aina olla näin... Kaks viikkoa koulua ja sitten viikko lomaa. Passaa mulle oikein hyvin.

Eilen oli äitin vika päivä Pariisissa, joten vietettiin oikein tehokas puoli päivää vielä nähtävyyksiä kierrellen. Ensiksi aamulla suunnistettiin Notre Damelle, jossa en vielä ollut itsekään käynyt. Paikka tietenkin kuhisi turisteja sunnuntai-aamupäivällä, mutta turistien lisäksi paikalla oli myös ihmisiä ihan oikealla asialla. Kirkossa nimittäin pidettiin messua, joka televisioitiin suorana ranskanlaajuisesti. Toisin sanoen kirkko oli aivan täyteen ahdettu porukkaa, plus tietenkin kymmenittäin spottivaloja, kameroita ja monitoreja. Ihan hyvä yleiskäsityksen kuitenkin sai, mutta tunnelma ei ollu mitään verrattuna Sacre Coeuriin edellisenä iltana.


Äiti ja Elli Notre Damen vieressä.

Notre Damen jäkeen käveltiin latinalaiskortteliin etsimään ruokapaikkaa. Tai oikeastaan etsimisen sijaan pitäisi puhua valitsemisesta, sillä valinnanvaraahan riitti. Päädyttiin lopulta syömään 3 ruokalajin lounaat à 12e tunnelmallisessa Välimeren henkisessä ravintolassa. Ja hyvää oli!

Ruoan jälkeen päätettiin vielä lähteä etsimään Ranskalaisen elokuvan museota Bercystä. Matkalla bussipysäkille tupsahdimme sattumalta Saint Severinin kirkon takaovelle, joten päätimme käydä sitten katsastamssa tuonkin pyhätön. Taas kerran, todella hieno kirkko. Lopulta pääsimme myös elokuvamuseoon, jossa tutustuimme mm. elokuvantekemisen esihistoriaan sekä saksalaiseen ekspressionismiin. Näyttelyt olivat todella taidokkaasti rakennettuja, ja voinkin suositella paikkaa kaikille ranskalaisen elokuvan ystäville!

Lopulta koitti äitin lähdön aika, ja samalla matkalla, kun saatoin äitin lentokentälle, menin Lassea vastaan. Lassen kanssa ollaan tänään käyty yhdessä kampaajalla (täällä se on paljon halvempaa kuin Suomessa). Pääsin viimein eroon takatukastani. :) Lisäksi käytiin taas Montmartrella ihailemassa auringon laskua kaupungin ylle. Tällä kertaa tarjolla kuvakin...