Nyt kyllä väsyttää! Lähdettiin sitten eilen illalla espanjalaisten mukana Erasmus-bileisiin yökerhoon, joka on aivan riemukaaren tuntumassa. Lähtö ja matka pelkästään kestivät vaikka kuinka kauan, koska eteläeurooppalaiset kaverimme eivät todellakaan olleet kauhen organisoituneita. Yökerhoon päästiin vähän ennen puolta yötä. Paikka ei juurikaan eronnut suomalaisista vastaavista muuten kuin ehkä muusiikiltaan, joka oli jotain ranskalaista konemusiikkia. Lisäksi juomia ei voinut ostaa kuin pulloissa, mikä tietenkin tarkoitti aivan älyttömän kallista hintaa (reippaasti yli 100e pullo jotain halpisviskiä). Itse en sitten juonutkaan mitään.

Kahden maissa todettiin Johannan kanssa, että ollaan kuolemanväsyinetä ja puolikuuroja (koska ranskalaiset desipelirajat tuntuvat olevan vähän eri luokkaa kuin Suomessa). Otettiin sitten kahdestaan taksi riemukaarelta tänne Cité U:lle, ja yllättäen se olikin erittäin halpaa, 12,5e yhteensä. Aloitustaksa vaivaiset 2e. Lisäksi oli kiva katsella nähtävyyksiä, kun taksi huristeli pitkin öistä Champs Elyséetä. Espanjalaisista osa oli ilmeisesti lähtenyt kolmen aikaan ja kävellyt tänne - matka oli kestänyt 2 tuntia. Hulluja nuo...

Aamulla olikin sitten tosi kiva mennä kouluun 4 tunnin yöunien jälkeen. Paikalla ei näkynyt montaakaan espanjalaista yllättäen. Kielenpiskelun ohessa oli myös "vierailijaluento". Joku tutkija kävi kertomassa biomekaniikan tutkimuksesta ENSAM:issa. Esitys oli yllättävän mielenkiintoinen - ei varmaan vähiten siksi, että ihme kyllä ymmärsin siitä aika paljon. Neljän jälkeen oli taas opettajien vetämän korttelikierroksen vuoro. Tällä kertaa alue oli Marais, jossa on hyvin paljon vanhoja, hyvin kunnossa pidettyjä pariisilaistaloja, pieniä taide- ja käsityöläisputiikkeja sekä ilmeisesti myös homoja. Kierros oli taas antoisa, vaikka loppua kohden alkoikin väsymys painaa ihan kunnolla.

Kun viimein pääsin takaisin tänne kämpälle aikasemmin tänä iltana, päätin käydä moikkaamassa myös ranskalaisia huonenaapureitani, jotka hengailivat keittiössä. (Asun tosiaan kerroksessa, jossa on mun lisäks pelkästään ranskalaisia. Suuri osa muista vaihtareista on jostain syystä sijoittettu 5. kerrokseen ja loput toiseen taloon tien toiselle puolelle.) Paikalla keittiössä oli tällä kertaa 4 poikaa, joista yksi oli aikaisemmin kutsunut mua sinne viettämään aikaa heidän kanssaan. Oli hauska jutella ihan oikeiden ranskalaisten kanssa, ja huomata, että ymmärrän jo jonkun verran, mitä he puhuvat ja he myös ymmärtävät mua. Lisäksi sain syödä ihan oikean ranskalaisen isoäidin tekemiä pikkuleipiä. :))

Olen ottanut aika paljon kuvia korttelikierroksilta... Ne ilmestyvät nettiin joskus, kun oon vähän pirteämpi