Täällä sitä nyt ollaan, Pariisissa, omassa huoneessa. Juon aamupalaksi Fantaa ja katselen ikkunan alla olevia tenniskenttiä. Ilma on aika harmaa, mutta lämmin, mikä on ihan kiva, koska talon seinät ja ikkunat eivät tunnu olevan kummoiset. Cité Universitaire vaikuttaa ensi näkemältä tosi kivalle: paljon puistoa ja opiskelijoita sekä kauniita vanhoja taloja. Pääsy tänne ei tosin ollut ihan yksinkertaista...

Mun koneen piti tosiaan lähteä eilen illalla Helsinki-Vantaalta klo 20.15. Lähtöselvityksessä kävi kuitenkin ilmi, että kone on ylibuukattu, ja että mulla olisi mahdollisuus saada 300e lentovoucher tai 150e käteisenä, jos suostuisin menemään aamuseitsemän Finskin lennolla. Otin tietenkin mahdollisuuden saada lisää shoppailurahaa ilolla vastaan, lähtöselvitin varmuuden vuoksi matkatavarani (laukku 20,01 kg ja käsimatkatavara 9 kg....), ja aloin innolla odottaa ilmoitusta koneen täyttymisestä.

Portille päästyäni kävi kuitenkin ilmi, että 12 ihmistä oli jättänyt tulematta lennolle - eli mahtuisin vallan hyvin koneeseen. Lisäksi vielä lähtö myöhästyisi 15 minuuttia, mutta Pariisiin kyllä ehdittäisiin aikataulun mukaisesti. Noh, lento menikin ihan mukavasti lukuunottamatta sitä, että mun vieressä istuva louisvuittoinmummeli kysyi heti alussa, saisiko "vähän katsella" mun Iltalehteä, ja päätyi sitten lukemaan sitä intohimoisesti 2/3 matkasta.

Pariisissa oltiin suunnilleen aikataulun mukaisesti, mutta koska Charles de Gaullen kenttä on niitä vähän isompia kenttiä, kaikki kesti vähän kauemmin. Esimerkkinä voidaan mainita mun matkalaukku, joka tietenkin tuli ulos koneesta viimeisenä. Noh, laukun saatuani sitten nohevana tyttönä suunnistin infotiskille, ja kysyin kauniilla ranskallani, miten pääsee helpoiten Cité U:lle. Sain ihan hyvät ohjeet, jotka ymmärsin jopa oikein, ja puikkelehdin CDG:n sokkeloisia käytäviä lentokenttäbussille. Bussi lähti aikansa odoteltuaan jonkinlaiselle metroasemalle, josta sain jonottamisen ja tuuppimisen jälkeen ostettua itselleni 8 euron lipun RER-junaan. Junan yksi pysäkki olisi Cité Universitaire.

Junaa sitten odoteltiinkin aika kauan. Tässä vaiheessa valuin hikeä ihan urakalla, ja mulla oli kamala jano, sillä ilmasto oli tropiikinomaisesti kuumankostea. Junaan päästyäni kello oli jo melkein 12 paikallista aikaa. Junamatka oli aika pitkä, mutta ilokseni huomasin, että keskustan pysäkeiltä tultiin aika nopeasti Cité Universitairelle.

Cité U:lle päästyäni menikin sitten sormi suuhun. Mulla ei ollut hajuakaan, mihin suuntaan metroasemalta pitäisi lähteä kävelemään, vaikka laukusta löytyikin pari epämääräistä asuntolan sivuilta löytynyttä karttaa. Kysyin kuitenkin neuvoa rohkeasti bussipysällä istuvilta ranskalaisilta, jotka lopulta ranskan ja englannin sekoituksella neuvoivat mua taas eteenpäin. Kävelin jonkun aikaa, ja alitin lopulta Boulevard Pérepheriquen, joka erottaa Pariisin Gentillystä. Tässä kohtaa menin taas harhaan, ja vähän matkaa Gentillyn puolella käveltyäni kysyin taas ohikulkevalta pariskunnalta apua. Taas kerran sujuvalla ranskan ja englannin sekoituksella mut ohjattiin hirveille portaille, jotka ylös päästyäni (30 kg kantamusten kanssa) olinkin Maison des Art et Metiersin vieressä.

Sisälle päästyäni respa totesi, että olen kyllä oikeassa paikassa, mutta saadakseni avaimen, mulla pitäisi olla 160 euron shekki syyskuun vuokraksi. Tässä vaiheessa näytin ilmeisesti aika myrskypilveltä, kun selitin, että mulle ei todellakaan ole kerrottu mistään shekistä aikaisemmin, sillä respa armeliaasti kertoi mulle, mistä lähin pankkiautomaatti löytyi. Ilman rahoja ei avainkorttia heruisi.

Noh, sitten taas Gentillyn yöllisille kaduille vaeltamaan. Sain sentään jättää matkatavarani respan vahdittaviksi. Lopulta löysin automaatin, josta nostin 200 euroa 20 kympin seteleinä, joita sitten pian laskin voipuneena respan edessä. Tässä vaiheessa mies sitten heltyi, ja tarjosi mulle vettä. Lopulta sain avainkorttini, ja avainkoodin talon ulko-oveen. Nyt sain myös tietää, että asuisinkin Boulevard Péripheriquen toisella puolella (=Pariisin puolella). No sitten vaan taas raahaamaan 30kg kantamuksiani ensin portaita ylös ylikulkusillalle, ja sitten alas asuintaloni viereen. Tietenkin myös pääsisäänkäynnille oli komeat portaat. Ovikoodi toimi kuin toimikin, ja sisään päästyäni näin keitaan: limsa-automaatti.

Virvokkeita ostettuani löysin myös lopulta huoneeseeni, joka on talon 1. kerroksessa (ei siis pohjakerros). Tässä vaiheessa kello oli 2 paikallista aikaa. Vessareissullani (vessat on siis tosiaan käytävän varrella, samon kuin suihkut) törmäsin kahteen tyttöön, jotka asuvat myös tässä käytävällä. Toinen on Marokkolainen ja toinen ilmeisesti ihan aito Pariisitar. Sain juteltuakin heidän kanssaan jotain ranskaksi, ja vaikuttivat kyllä tosi mukavilta. Tosin toinen kysyi, että olenko mä Saksasta... Niin kaunis mun aksentti ilmeisesti on. :)

Tässäpä lyhykäisyydessään mun ihanasta matkasta tänne. Nyt pitää lähteä suihkuun, sillä talon toinen suomalaistyttö on kohta tulossa moikkaamaan mua.